SäyRin koripallossa tapahtuu isoja muutoksia, kun Toni Nyman, joka on toiminut viimeiset kaksi vuotta seuran mikroikäisten koripalloilijoiden päävalmentajana, siirtyy uuteen rooliin valmennuspäällikkönä. Toni tuo mukanaan viidentoista vuoden kokemuksen valmennuksesta ja valmentajan työkalupakin, joka on karttunut muun muassa seitsemän vuoden ajalta JBA:n apuvalmentajana.
Uuden roolinsa myötä Toni haluaa kehittää seuran valmennustoimintaa entistäkin laadukkaammaksi ja viedä SäyRin koripallon perinteikkään toiminnan uudelle tasolle.

”Oon aloittanut koripallon kuusivuotiaana Pakilan NMKY:ssä, joka kuuluu Helsingin NMKY:hyn ja siellä mä sitten nuoruuteni pelasin ja olisinko ollut A poikiin asti Helsingin namikassa. Oon pelannut yhden kauden Panttereissa ykkösdivarissa. Lisäksi oon harrastanut muuta urheilua pihapeleistä muihin peleihin ja PALJON. Olen lisäksi paininut lapsena seurassa.

Oon ollut apuvalmentajana 7 kautta JBA:ssa ja muutaman kauden ollaan pelattu U20 Baltian -sarjaa, eli EYBL:ssä oon ollut päävalmentajana. Jonkun vuoden meillä oli reservijoukkue yhteistyössä Jyväskylän Veikkojen kanssa ja siinä olin vastuuvalmentaja. Sitä ennen olin 6 vuotta Salossa liigassa apuvalmentajana ja saatiin ensimmäinen hopeamitali. Oon myös ollut Perniön urheilijoiden päävalmentajana divari B:ssä. Oon valmentanut U19 SM -sarjaa Salossa ja täällä Jyväskylässä. B -juniorit on nuorimpia varmaan mitä oon valmentanut. Oon ollut mukana seitsemäntoistavuotiaiden Baltia -sarjassa pari vuotta ja siinä eri tasoilla.
Oon käynyt liiton koulutuksia pari tasoa ja päivittänyt ne säännöllisesti. Oon opiskellut valmentajan ammattitutkinnon Vierumäellä ja nyt mulla on menossa valmennuksen erikoisammattitutkinto, joka liittyy valmennustoiminnan johtamiseen.

Parasta lasten ja nuorten valmentamisessa, ja erityisesti lasten valmentamisessa on se, että lapset jää koukkuun siihen lajiin ja se semmoinen innostuminen, että lapset innostuu ja kuin riemuissaan ne on omista onnistumisista. Kun näkee sitä kehitystä ihan valtavasti, kun treeneissä saa riittävästi ärsykettä.
Parasta on myös se, että sä saat olla mukana siinä kasvussa ja kehityksessä. Valmentajana sä oot yks kasvattaja ja kun lapset rupeaa pärjäämään muussakin elämässään. Eli joukkueurheilu on valtava työkalu ihmisenä oppimiseen ja ryhmässä toimimiseen, ja kaikkeen kehittymiseen valtavan hyvä ympäristö.
Kierrän puhumassa päihteettömyydestä Päihteetön nuoruus -kokoonpanon kanssa, missä on mukana poliisi ja lastensuojelun työntekijä. Tehdään ennaltaehkäisevää päihdetyötä ja se on ihan tutkittuakin, että nuorena kiinnittyminen johonkin seuraan ja harrastuksiin auttaa siihen, ettei nuori syrjäytyisi tai rupeis käyttää päihteitä.

Valmennuspäällikkönä haluaisin tuoda uutena korisjunnujen valmentamiseen ehkä sitä sellaista… paljon asioita on tehty hyvin ja on innokkaita valmentajia, mutta jotenkin vielä yhdessä parantaa laatua koripallon harjoittelussa. Löytää yhdessä sellaista yhteistä linjaa rakentaa pelaajapolkua. Ymmärrystä fyysisen harjoittelun merkityksestä koripallossa. Että valmentamisessa ymmärrettäisiin isossa kuvassa lajin vaateita. Seurassa on enemmän junioreita kuin on koskaan aikaisemmin ollut, niin että koko ajan paremmin ja laadukkaammin pystyttäisiin vastaamaan siihen huutoon. Meidän pitää pystyä koko ajan kehittymään ja kehittää toimintaa, että me pystytään vastaamaan kasvavaan harrastajamäärään hyvällä laadulla. Lisäksi yhtenä tavoitteenani on tehdä laadukasta seurayhteistyötä.
Valmennuspäällikkönä haluaisin, että löydettäisiin yhdessä sellaista säyriläistä identiteettiä. Jotain sellaista, mistä SäyRin tunnistaa, kun SäyRi tulee pelaamaan. Tällaista tunnistettavuutta. Mä uskon, että me ollaan suht pieni seura ja meillä on innokkaita valmentajia, niin me pystytään yhessä luomaan ja tekee asioita aika paljonkin ja viemään eteenpäin.

Uusia pelaajia houkuttelisin seuraan sillä, että meillä on ammatti-ihmisiä, hyviä, koulutettuja valmentajia niin kun paljon. SäyRi on perinteikäs pieni seura. Uskon hyvin vahvasti sellaiseen, että mitä laadukkaampaa toimintaa meillä on, niin se on iso vetonaula, että saadaan lisää harrastajia mukaan.

Yksi tavoite voisi olla, että meiltä SäyRistä ei tarvitsisi lähteä pelaajien saarilta pois ennen kuin lukioikäisenä vasta, ja silloinkin, kun lähdetään hakemaan lisää haastetta. Ja kun pelaajia lähtee, että me oltais onnistuttu silleen, että ne olisi valmennettavia. Että pelaajilla olisi sellaista osaamista paljon, että me valmentajat oltaisiin SäyRissä pystytty valmistamaan pelaajia niin, että kun ne lähtee seuraaviin ympyröihin, niin ne olisi valmennettavia, kirkassilmäsiä, osaa hoitaa asioitansa, toimia koripallosalissa valmentajan ohjeiden mukaan ja niin edelleen.

Valmennusfilosofiani on hieman erilainen nuorilla urheilijoilla ja aikuisilla. Nuorilla urheilijoilla painotan erityisesti kasvatuksellista valmennusfilosofiaa, jossa nuoren kehittyminen ja elämäntaitojen oppiminen ovat merkittävässä osassa kokonaisuutta. Nuorten valmennuksessa tärkeitä ovat mm. sosiaaliset taidot ja ryhmässä toimiminen sekä urheilijana ja ihmisenä kokonaisvaltainen kasvu.

Valmentajana jatkan edelleen SäyRin mikrojen kanssa, eli koriskoulusta siirtyvien ja mikroihin vielä jäävien pelaajien kanssa, ja niiden minien kanssa, jotka siirtyy nyt vuotta ylemmäs mikroista mineihin.

Ajatuksenani on käydä säännöllisesti seuraamassa muiden SäyRin joukkueiden harjoituksissa ja sparrailla valmentajien kanssa. Varmasti joitain esimerkkiharjoituksia käyn pitämässä, miten jotakin asiaa voisi harjoitella. Ajatuksena on valmennuspäällikkönä auttaa muita seuran valmentajia ja käydä pitämässä harjoituksia silloin tällöin.”